En ole vieläkään aivan varma, onko kukaan oikeasti voinut tehdä edellistä sivua tosissaan...
Edellinen esimerkki löytyi vuosia sitten googlaamalla "worst websites" tms. Tällä kertaa halusin kuitenkin löytää sivun 'ihan ite'. Mutta miten löytää kammotussivuja ilman että etsii suoraan niitä?
Em. linkki sisälsi nk. jeesus-sisältöä --> idea --> googlettamaan mitä ihmeellisimmillä sanoilla: "christian weight loss", "jesus stickers and cards", "christian homepages". Löysin aivan mahtavia (eli rumimpia) sivuja, mutta harmillisesti monet niistä oli jo listattu muualla :(
Tässä kuitenkin henkilökohtainen inhokkini (jonka kauneutta oli myös kehuttu kristillissivustoilla), huomioikaa fontti:
Täältä tulee söpöyttä ja ihananuutta elämään
Kaikki em. sivustot kuvottavat paitsi sisältönsä, myös graafisen ilmeensä ja käytettävyyden vuoksi. Navigointi on vaikeaa, ellei jopa olematonta. Väriyhdistelmät aiheuttavat karaistuneimmillekin pahoinvointia ja sivujen asettelu on myös erittäin epäkäytännöllistä.
Huh, olipas se helppoa. Nyt etsimään hienoutta - mikä on muuten paljon vaikeampi tehtävä :/
]]>Tämän blogauksen otsikossa näette esimerkin teaser-tyyppisestä otsikosta. Kyseisenlainen otsikko herättää yleensä tunteen "??!?!?whhaaaat??!??MUST READ!!", tai siihen se ainakin pyrkii. Usein kyseisenlaiset otsikot aiheuttavat kuitenkin pienehkön pettymyksen:
Ei hemmetti, eihän täältä mitään kirsikoita saa - se otsikko tarkoittikin vain tuota kuvaa! :(
Eilen otsikoitiin ammutusta pikkutytöstä, joka pelasti kaksi henkeä. Samaan aikaan aivoissani asiat yhdistyivät - "Aa, oltiin saatu selville että pikkutyttö oli ennen ampumistaan kerennyt sankarillisesti pelastaa ihmishenkiä!"
Kun juttua luki pidemmälle paljastui että kuolleen pikkutytön vanhemmat olivat antaneet luvan elinluovutukseen ja tytön verkkokalvot olivat antaneet kahdelle ihmiselle näön. Todella hienoa tämäkin mutta melko kaukana alkuperäisestä mielikuvasta!
Teaser otsikot anatavat kuitenkin nopealle nettisilmäiljälle mielenkiintoisemman kuvan maailmasta...mutta:
Onko otsikko koskaan pettänyt sinua??
]]>Otsikkoni herättää kuitenkin huomion blogien ylläpitoon jota kävimme läpi tänään tunnilla. Blogin tehtävä on palvella lukijoita ja olla luotettava...öhmm...ystävä? Blogin lopettamisesta tai tauon pitämisestä tulee myös aina ilmoittaa - eihän lukijoita voi pettää!
Blogit, niissä esitetyt mielipiteet ja vaikkapa arviot tuotteista, herättävät suurta luottamusta, kuten jo aiemmin olemme kuulleet.
Tänään en vastaanottanut niinkään paljon uutta tietoa, vaan pikemminkin syvensimme tietoja jo aiemmin käsitellyistä aiheista. Joku satu varmaan on tiivistänyt kaiken tänään oppimamme jo blogiinsa :)
Nyt kuitenkin kiehuu, kannattaa ehkä lopettaa lukeminen tähän.
Off-topic: Anteeksi kaikille, mutta en vaan voi sietää muotiblogeja...kuinka nykyään niin moni voi omistaa suunnilleen koko elämänsä noin kapealla alalle? Sama kuin alkaisin itse kirjoittaa aamupala-blogia: mitäs mä söin tänään, mitä tykkäätte, mitä nyt syödään aamupalapöydissä, aamiaisleipien uudettrendit, hyvä vai paha puuro, glamour-aamiaiset...
Nyt joku tietysti luulee että mun elämä pyörii vain sivuston suunnittelun ympärillä 8)
Ei hitto, joku on jo vieny mun hienon idean.. :D
http://www.mybreakfastblog.com/Harjoitus sinänsä oli asiallinen ja tarpeellinen - tai ainakin se olisi ollut tarpeellinen noin kaksi vuotta sitten.
Viimeistään Meduusa-festivaalin järjestelyvaiheessa olin henkilökohtaisesti lähettänyt ainakin kymmeniä, ellen jopa satoja "virallisia" työsähköposteja. Muistan hämärästi kuinka tekstin muotoilu saattoi joskus aikoinaan tuottaa päänvaivaa, mutta tekemällä ja matkimalla oppi nopeasti.
Lähetettyäni sähköpostin ja saatuani siihen vastauksen tarkkailin miten lähettäjä oli muotoillut oman sanomansa. Simple as that!
Ystävällisin terveisin,
Nideliino
KyAMK / VI08Y
]]>Mieleeni jäivät ainakin nämä ydinkohdat:
- Jos kirjoittaa Johanna Tukiaisen elämästä tukiaistyyliin, on lukijoiden vuoksi suotavaa jatkaa samalla tyylillä.
- Päiväkirjaan voi ilmaista syvimmät tunteensa. Blogiinkin ne voi ilmaista, mutta kauniisti, toisten yksityisyyden ja kunnian huomoiden.
Hmm...ainakin omalle kohdalleni edellämainitut säännöt tuottavat ongelmia. Kirjoitustyylini vaihtelee mielialani mukaan. Toivottavasti rakkaat luokkatoverit pysyvät perässä!
Päiväkirjaa on huomattavasti helpompi kirjoittaa kuin blogia. Eikä vain sen takia että päiväkirjaa kirjoittaessa kukaan ei vahdi kielioppia tai oikeinkirjoitusta. Ajatus siitä että kuka tahansa voi lukea blogiani ja päästä sisään ajatuksiini on pelottava. (Wow - kuulostipas skitsolta!)
Itselleni on paljon helpompi kirjoittaa blogia tietyssä roolissa, esimerkiksi työpaikan blogia. Mutta ehkä tästä selviydytään ja pystyn juuri ja juuri paljastamaan mietteitäni sivuston suunnittelun suhteen ;)
Hyvää loppiaista kamut!
]]>